Joulu 2014
Kiinni kahvoista ja ponnistus seisomaan Eva-telineeseen sängyn reunalta istumasta. Hoitaja meni selän taakse tukemaan. Siitä lähdettiin valvomohuoneesta kohti käytävää. Ihan tavalliselta kävelyltä se kai tuntui, Käskettiin jarrutella jarrukahvoilla.Käytävää vasemmalle kohti aulaa. Hoitaja hoki moneen kertaan"Astu yli". Katselin jalkoihin ei siellä ollut kuin lattialaatoituksen saumoja. Niidenkö yli kun ei ole kynnyksiäkään?
"Nilkka ei ojennu" tai jotain semmoista muistan kuulleeni. Se oli se toinen fyssari joka kuulemma konttasi rinnalla ja nosteli toista jalkaa mukana. Siitä hoitajasta en muista kuin äänen, vaikka varmasti se on täytynyt näkyä.
Kaukana ei käyty. Varmaan kaksi metriä käytävää, ja u-käännös takaisin huonetta ja sänkyä kohti. Sängyssä tuli oksennus ponnistuksesta. Se oli eka kävely uudessa elämässä. Oiskohan ollut 5-6 metriä.
"Kun nyt kerran osaan ja voin kävellä vielä, niin lähdetäänkö nyt sinne Espanjaan vaeltamaan?" kysyin sängysssä Hannalta. "Lähdetään" hän lupasi.
